Published at: 1 June, 2024
“Monia meistä askarruttaa niin oma kuin koko maailman tulevaisuus.
Olemme kuitenkin etuoikeutettuja moniin muihin nuoriin verrattuna.
Pienessä lukiossa olemme nähneet käytännössä,
mitä tarkoittaa toisista huolehtiminen ja oikeat ystävyyssuhteet.”
Ote ylioppilaan puheesta
Ylioppilaan puheen pitivät Rakel Frendriksson ja Roope Väisänen:
Ylioppilaan puhe 1.6.2024
Arvoisat opettajat, rehtori ja muu koulun henkilökunta. Arvoisat perheenjäsenet ja ystävät. Arvoisat riemuylioppilaat ja tuoreet ylioppilaat.
Pitkä ja työntäyteinen kevät on viimeinkin kulminoitunut tähän kauniiseen hetkeen. Hetkeen, josta osa meistä on haaveillut lukion alusta alkaen, ja osa toivonut sen olevan vielä kauempana. Hetkeen, jonka saavuttaminen on ollut raskaan ja uuvuttavan matkan takana tai kenties hyvinkin levollinen ja miellyttävä. Hetkeen, joka tuntuu meistä joko suurelta tai ehkä vain pieneltä virstanpylväältä.
Olemme kaikki kulkeneet hieman erilaisen reitin tähän päivään. Meitä kuitenkin yhdistää ja on yhdistänyt koko matkan ajan yhteinen päämäärä, ylioppilastutkinto. Tänään olemme maalissa. Voimme taputtaa toisiamme olalle ja olla kiitollisia siitä, että kaverikin pääsi maaliin.
Kuin huomaamatta koulutyön parissa vietetyt myöhäiset illat, aikaiset aamut ja pitkät päivät ovat konkretisoituneet. Merkkinä siitä saamme pukea valkolakin ja pidellä käsissämme ylioppilastodistusta.
Siitä huolimatta, että olemme kulkeneet omaa reittiä maaliin, meistä kukaan ei ole tehnyt sitä yksin. Iso osa kunniasta kuuluu ihmisille meidän ympärillä. Ihmisille, jotka ovat jaksaneet tsempata meitä matkan varrella. Ihmisille, jotka ovat näyttäneet kompassia, kun omamme on ollut hukassa.
Kiitos! Teidän tuen, ohjeiden ja kannustuksen avulla olemme selvittäneet reitin ylioppilaiksi. Samalla olette antaneet meille lakillisen työkaluja uusien tavoitteiden ja unelmien saavuttamiseen.
Lukion aikana olemme kokeneet yhdessä paljon muutakin kuin Kirsin perustavanlaatuiset luennot filosofian kuumimmista aiheista tai Miikan stand up -showta muistuttavat matematiikan tunnit. Olemme esimerkiksi päässeet järjestämään Wanhojen tanssit ja retkeilemään Lapin uskomattomilla tuntureilla. Nämä kokemukset ovat opettaneet meille ennen kaikkea, mitä tarkoittaa tiimityöskentely.
Erityisesti olemme kiitollisia meidän upeille ryhmänohjaajille, Ainolle ja Onnille, jotka olette omalta osaltanne huolehtineet meidän sivistämisestä sekä suomen kielellä että globalisoituneeseen maailmaan sopivalla englannin kielellä. Te olette meidän lukiovanhemmat. Kielellisen sivistämisen lisäksi olette ohjanneet meitä, kun tehtäviä on kertynyt rästiin ja jaksaneet tsempata, kun oma asenteemme on kääntynyt liiaksi pessimismin puolelle. Vielä kerran tuhannet kiitokset, Aino ja Onni!
Monia meistä askarruttaa niin oma kuin koko maailman tulevaisuus. Olemme kuitenkin etuoikeutettuja moniin muihin nuoriin verrattuna. Pienessä lukiossa olemme nähneet käytännössä, mitä tarkoittaa toisista huolehtiminen ja oikeat ystävyyssuhteet. Vaalimalla näitä arvoja loputonta kriisiä muistuttavassa maailmassa, voimme kokea olomme turvalliseksi ja merkitykselliseksi myös tulevaisuudessa.
Pienessä lukiossa jokainen meistä on saanut olla oma itsensä. Jokainen meistä on nähty yksilönä. Vuosien aikana monet opettajat oppivat tuntemaan meidät henkilökohtaisesti. Samalla opimme, että myös monilla opettajilla on henkilökohtainen elämä, eivätkä he asu koululla, kuten aikaisemmin luulimme.
Viimeiset kolme vuotta olemme saaneet kasvaa ympäristössä, jossa oman polun kulkeminen on ollut helppoa. Meitä ei ole pakotettu sopeutumaan tiettyyn muottiin, vaan jokaisen ainutlaatuinen persoonallisuus on saanut loistaa rauhassa. Nyt olemme kuitenkin kulkeneet yhden polun loppuun, eikä uuden valitsemisen ole välttämättä helppoa.
Jokaisen meistä kannattaakin muistaa, ettei itselleen paras vaihtoehto välttämättä löydy kaveria seuraamalla tai uratarinoita lukemalla yön pikkutunneilla. Lukion jälkeenkin toivomme, että jokainen uskaltaisi antaa oman uskomattoman persoonallisuutensa loistaa. Vaikka sydämen ääni ohjaisi meitä välillä elämän myrskyihin, kannattaa pitää mielessä intialainen sananlasku “Ei tyyni meri taitavaa merimiestä tee”.
On tullut aika kiittää vielä kerran ihmisiä, jotka ovat tehneet tästä matkasta ainutlaatuisen.
Kiitos Karjaan lukion opettajille, että olette aina jaksaneet suhtautua hyväuskoisesti meidän kerta toisensa jälkeen huonompiin syihin olla myöhässä oppitunneilta. Mielenkiintoisten ja joskus jopa yllätyksellisten opetustuokioiden ansiosta yleissivistyksemme taso on joka tapauksessa valtakunnallisesti riittävä.
Kiitos rakkaille ihmisille, jotka olette rohkaisseet ja kannustaneet meitä, kun koeviikko on tuntunut ylitsepääsemättömältä tai loputtomat deadlinet saaneet harkitsemaan omia valintoja uudelleen.
Lopuksi kiitos kanssaylioppilaille, että olette olemassa! Ilman meidän uniikkia yhteisöä, matkamme tähän päivään ei olisi ollut yhtä mielenkiintoinen ja inspiroiva. Tänään voimmekin sanoa, että “pitämällä toisemme mielessä, olemme kuin tähtiä, jotka eivät koskaan sammu”.
